Tämän päivän kauppareissu sai jälleen monenlaisia ajatuksia pyörimään päässäni. Kassalla mietin, kuinka mielenkiintoista olisi tehdä vertailu, jossa ostaisi täysin samat tuotteet, mutta ei-luomua. Itse ostan siis kaiken mahdollisen mitä saatavilla on luomuna, tänäänkin koriin löysi tiensä mm. jauhelihaa, maitoa, jugurttia, palsternakkaa, selleriä ja kananmunaa luomu-merkki kyljessään.
Kuten täälläkin on tullut kirjoitettua, luotan siihen, että luomu on parempaa, puhtaampaa ruokaa kuin tavallinen ruoka, mutta välistä kirpaisee sen kalleus. Itselle voisin ostaakin halvempaa perusruokaa, mutta nyt kun poika syö samaa ruokaa kanssamme, tahdon tarjota vain parasta. Jos kaupasta löytyisi lähiruokaa, voisin tosin mielelläni korvata luomutuotteet myös sillä. En ymmärrä miten näin maatalousvaltaisessa ja pienessä maassa kuin Suomessa lähiruokaa on niin kovin vaikea saada edelleen.
Samalla kauppareissulla ostin myös paljon julkisuudessa kohkatun Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa kirjan. Olen ehtinyt vasta selailemaan kirjaa ja lukemaan pari ensimmäistä tuote-esittelyä, mutta jo tässä vaiheessa liityn kirjaa suitsuttavien joukkoon. Tällaiselle, juuri sadan vuoden unestaan heränneeelle kuluttajalle kirja on uskomaton tietopaketti helposti nieltävässä muodossa. Toki myönnän, että niille, jotka jo ymmärtävät enemmän elintarvikkeiden sisältöjen päälle ja ovat tottuneet lukemaan tuoteselosteita, kirja tarjoaa varmasti varsin vähän mitään uutta. Mutta itse olen niin myöhäisherännyt tässä asiassa ja tuoteselosteiden lukeminen tuntuu vielä haastavalta, että kirja tulee todella tarpeeseen.
Niin ja lisäksi kirjassa kerrotaan erittäin kätevästi, millaisia hedelmiä ja vihanneksi kannattaa valita kaupasta. Olen tätä itse monet kerrat tuskaillut varsinkin silloin, kun ostaa jotain eksoottista tai itselle harvinaisempaa hedelmää kun ei yhtään tiedä, mistä kypsän hedelmän tunnistaa milloinkin.
Nyt, kun elän tätä hidasta elämää kaukana työkiireistä ja aikataulutetusta elämästä, on minulla ollut aikaa miettiä myös sitä, mitä suuhuni pistän ja hyvä niin. Elintarviketeollisuus pelaa nyt niin kovin panoksin ja kusettaa suoraan sanottuna kuluttajia niin paljon, että sinisilmäisyyden aika on ohi. Suomesa ei saa puhdasta ja aitoa ruokaa ellei sitä erikseen osaa etsiä. Ikävä kyllä. Perussääntöni on nyt ollut, että mitä vähemmän ostan eineksiä ja mitä enemmän teen alusta asti itse, sitä parempi. Lisäksi pyrin etsimään tuotteen, jossa e-koodeja on mahdollisimman vähän.Katsotaan, miten tämä projekti tästä etenee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti