Vastaan nyt Ronjan Näkemättömin silmin -blogissaan (http://ronjaoja.blogspot.com/) minulle heittämään haasteeseen ja kerron itsestäni seitsemän asiaa. Yritän nyt keksiä vähän jotain syvällisempää kuin lempivärini (joka muuten on lila) niin te rakkaat lukijani ette ihan nukahtaisi sinne.
1. Rakastan vastailla erilaisiin mielipidekyselyihin. Ikävä kyllä mulle soitetaan tosi harvoin mistään gallupista. En tiedä mikä siinä viehättää, ovathan ne yleensä ihan turhanpäiväisiä, mutta jotenkin vain olen aina ihan fiiliksissä vastailemassa. Olen itsekin ollut puhelinhaastattelijana puolisen vuotta töissä, siitä hommasta en yhtään pitänyt ja tunnen suurta myötätuntoa haastattelijoita kohtaan. Sinänsä inhoan nykymedian tapaa kysyä joka uutisesta mielipidettä kansalta. Pienen joukon heittämät kommentit eivät minua kiinnosta ja tosiasia on, että tuollaisissa kyselyissä ihmiset aina vakuuttavat olevansa niin ympäristömyönteisiä ja suvaitsevaisia, mutta tositilanteessa käyttäytyvätkin sitten jo ihan eri tavalla. Eli ei näillä tutkimuksilla sitten juuri mitään käytännön hyötyä ole, korkeintaan yritykset voivat niistä minusta joskus hyötyä kun kehittävät omaa toimintaansa.
2. Lukioaikana olin tunnettu siitä, että nukuin tunneilla. Hävettää näin jälkikäteen suunnattomasti, mutta silloin sairastin masennusta ja väsymys oli aivan järkyttävän kamalaa. En tiedä mitä opettajat siitä ajattelivat, muut oppilaat ainakin naureskelivat, mutta kun ei siellä muutenkaan juuri mulla kavereita ollut niin ei sillä väliä ollut.
3. Välillä turhaannun ja väsyn poikani Junnun huutamiseen/itkemiseen niin pahasti, etten pysty hillitsemään itseäni vaan karjaisen sille jotain typerää tai epämääräisen murahduksen. Eniten ärsyttää sellainen turha kräninä tilanteessa, jossa ei mielesätni ole mitään kränistävää tai jossa tunteensa voisi ilmaista vähän vähemmänkin painokkaasti. Väsymys tietenkin lisää itsehillinnän puutettani.Tällaisina hetkinä inhoan itseäni, tunteitani ja kärsimättömyyteni vähäisyyttä ja olen vahvasti sitä mieltä, etten ole hyvä äiti. Järjellä tietää tekevänsä tosi tyhmästi ja lapsellisesti, mutta kun vaan päässä kiehuu niin kiehuu.
4. En tällä hetkellä tykkää kunnolla mistään bändistä/laulajasta. Ei ole yhtään levyä edes, jota tykkäisin kuunnella. En vain yksinkertaisesti löydä mistään omaan makuuni sopivaa musiikkia. Tykkäisin sinänsä musiikkia kuunnella, mutta olen vain niin eksynyt tässä maailmassa. En edes tiedä, mikä genre olisi eniten omaani. Välillä aina kuulen jossain jonkun hyvän kappaleen, saatan sitä hetken diggailla ja spotifystä kuunnella, mutta siihen se jää kun artistin muut biisit eivät enää iske.
5. Te blogin lukijat ette todennäköisesti tiedä kaikki, että olen näkövammainen joten paljastettakoon se nyt tässä. Olen heikkonäköinen, toinen silmä on täysin sokea ja toinen näkee jonkin verran. Tarkka näkö puuttuu joten tekstien lukemiseen tarvitsen suurennuslasia, suurennusohjelmaa (näin tietokoneella) tai lukulaseja. Kauaskin on vaikea nähdä tarkkaan joten tarvitsen kiikaria (joka tosin on nyt edelleen hävyksissä)
6. Koen huonoa omatuntoa siitä, että katson niin paljon telkkaria. Pidän itseäni varsin rationaalisena ja sivistyneenäkin (gröhöm, kuulostaa karmealta) ihmisenä, mutta todellisuudessa olen katsonut salattuja elämiä sarjan alusta asti enkä osaa lopettaa sen seuraamista. Kotimaisten sarjojen lisäksi toljotan telkkarista mielelläni vähemmän nuorekkaita ohjelmia kuten kuningaskuluttaja, a-studio ja kakola.
7. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa mahtavaa on se, että saa nukkua pitkään aamuisin, viettää paljon aikaa kotona, nähdä rakkaan pojan kasvavan ja olla mukana hänen päivissään, tehdä ruokaa ja kotitöitä ilman aikatauluja, elää niin ettei aina edes tiedä mikä viikonpäivä tai päivämäärä on, elää ilman kellon orjuutta ja se, että ehtii oikeasit ajattelemaan sitä miltä itsestä tuntuu, mitä asioista ajattelee ja mitä maailmassa tapahtuu.
Toivottavasti kerroin teille jotain uuttakin, kaikkea tässä blogissa kertomaani en nyt juuri jaksa muistaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti