Olen sitä tyyppiä ihmisenä, että välillä alan kamalasti pelätä jotakin tulevaa kamaluutta maailmassa ja pääsen mielikuvissani usein maailmanloppuun tai täydelliseen katastrofiin nyt ainakin. Olen mm. ollut huolissani lintuinfluenssasta, maailman vesipulasta, Pohjois-Korean ja Venäjänkin tilanteesta. Nyt tällä viikolla olen miettinyt paljon superbakteeria ja yön pimeinä tunteita unta odotellessani olen jo vaipunut epätoivoon tässäkin asiassa.
Tiistaina tuli Ylen ykköseltä Ajankohtaisessa ykkösessä valaiseva juttu tästä superbakteerista. Siihen asti olin kuvitellut, että bakteerin mahdollinen leviäminen ei paljoakaan minua koskisi, eikä olisi niin iso asia suuremmassakaan mittakaavassa, mutta en kuvittele enää. Ohjelmassa haastateltiin englantilaista tohtori David Livermorea, joka oli sitä mieltä, että superbakteeri leviää hyvin nopeasti ja aiheuttaa suurta vahinkoa ihmiskunnalle, ellei jotain tehdä ja pian. Livermoren mukaan maailmassa käytetään liikaa antibiootteja. Länsimaissa kuureja määrätään liian heppoisin perustein ja Aasiassa antibiootteja saa jopa ilman reseptiä. Nyt, luontaisen evoluution tuloksena bakteerit ovat kehittymässä sellaisiksi, etteivät antibiootit niihin enää tehoa.
En ollut ymmärtänyt niitä laajoja seurauksia, joita tästä tilanteesta meille olisi. Jos bakteerit kehittävät resistanssin antibiooteille, suurin osa nykypäivän leikkauksista ei enää onnistu. Tekemättä jäisivät tai ainakin huomattavan paljon vaarallisimmiksi tulisivat mm. umpilisäkkeen poisto, syöpähoidot ja elinsiirrot. Ei todellakaan kuulosta miellyttävältä tulevaisuuden kuvalta…
Livermoren mukaan ainoa keino ylläkuvatun tilanteen välttämiseksi olisi tehdä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Olisi kehitettävä uudenlaisia antibiootteja ja sovittava yhteisesti antibioottien käytöstä. Itsestä vain tuntuu, ettei tällaiseen työhön oikein nykypäivänä haluta satsata. Vasta kun jotain pahaa oikeasti tapahtuu länsimaissa, ollaan valmiit toimimaan. Ennaltaehkäisevä tai kauaskatseisempaa toimintaa ei arvosteta tänä päivänä kun tuijotetaan vain tämän kvartaalin tulosta ja korkeintaan panostetaan seuraavaan kvartaaliin maksimaalisen voiton saavuttamiseksi.
Ohjelmassa haastateltiin myös Helsingin yliopiston professoria Olli Peltoniemeä, joka kuvasi Suomen kotieläintalouden tilannetta tässä asiassa. Hänen mukaansa antibiootteja on jouduttu antamaan enemmän tuotantoeläimille, koska suuret tilakoot ovat lisänneet eläinten sairastelua. Resistanssi tuotantoeläimillä on Suomessa vielä hyvä varsinkin Keski-Eurooppaan verrattuna, mutta hänen mukaan antibioottien käyttöä eläintiloilla tulisi Suomessakin vähentää. Suomessa on todettu vain yksittäisiä ylilyöntejä antibioottien käytössä ja se sentään on hyvä uutinen. Ainoa, mikä jäi mietityttämään, oli Eviran asiantuntijan kommentti siitä, että antibiootteja lihasta tutkittaessa nollatulosta ei ole olemassakaan. Mittarit ovat kuulemma niin herkät, että aina jotain näkyy ja kyse onkin vain siitä, mikä asetetaan sallituksi tasoksi ja mikä ei. Tästähän tuossa Venäjän lihakiistassakin on kyse. Kuulostaa vain kovin hurjalta tämäkin ajatus. Ei mahdu tämän humanistin pieneen päähän…
En lähde nyt tässä sen tarkemmin pohtimaan sitä, millainen maailmamme olisi, jos Livermoren arvioimasta uhasta tulisi totta ja joutuisimme palaamaan ajassa 80 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin antibiootteja ei vielä ollut. Ajatus tuntuu sen verran ahdistavalta, että jätän kauhukuvat visusti sinne yön pimeisiin tunteihin pohdittavaksi ja laitan nyt vain kädet kainaloita myöten ristiin, että löytyisi yhteinen tahtotila tämän asian ratkaisemiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti