Välillä tuntee itsensä niin voimattomaksi tämän tavaramäärän ympärillä. Kun haluaisi ostaa aina sitä eettisintä, terveellisintä ja laadukkainta, mutta kun ei vain aina ole tietoinen kaikista kuluttamiseen liittyvistä kuvioista. Valistuneena kuluttajana pitäisi tietää erilaisista materiaaleista, kemikaaleista, valmistustavoista ja paikoista, yrityksistä jne jne niin paljon, jotta voisi valita sen oikean tuotteen. Tietoa tuotteista löytyy paljon, ehkä jo liikaakin, mutta kaikki on niin ristiriitaista, etten osaa yleensä päättää, ketä uskoa.
Otetaan esimerkki niin ymmärrätte dilemman paremmin. Kun sain tietää olevani raskaana, aloin tietenkin miettimään tarkemmin, millaisia tuotteita käytän ja ostan lapselleni. Esimerkiksi tuttipullojen suhteen löysin kahtaanlaista tietoa. Suurin osa vakuutti, että tavalliset muovipullot ovat oikein sopivia varsinkin Suomessa pienelle lapselle, eikä mitää vaaraa ole. Toisaalta sain lukea, että niissä on jotain vaarallisia yhdisteitä, joille ei missään nimessä kannata altistaa lastaan. Päätin uskoa valtavirtaa ja pidin vastustajia tästäpäivästä vieraantuneina pipertelijöinä. Junnu on siis lutkuttanut maitonsa tyytyväisenä tavallisesta pullosta. Nyt tässä keväällä luin Helistimestä, että uusimpien tutkimusten mukaan näissä muovipulloissa todentotta onkin jotain yhdisteitä, joiden on todettu lisäävän lasten tarkkaavaisuudenhäiriöitä. Tunsin itseni petetyksi ja helppouskoiseksi. Miksen tiennyt tästä aiemmin ja miksei vaihtoehtoisia pulloja ollut helpommin tarjolla. Ja toisaalta artikkeli oli sen verran maallikoille kirjoitettu, ettei siitä selvinnyt tutkimuksen laadusta juuri mitään tietoja eikä siinä esitetty kenenkään toisen tutkijan mielipidettä asiaan.
Toinen esimerkkini liittyy lastenvaunuihin. Löysin eilen netistä kemikaalicoctailin blogista tiedon, että lastenvaunuissa käytetään ftalaatteja, joita ei lainmukaan saa olla edes lastenleluissa. Tämän enempää en suoraan sanottuna halunnut tuosta ftalaatista ottaa selvää, koska asia alkoi ahdistaa jo todella paljon. Vaunuja valitessani (ostimme käytetyt) ei mieleen pälkähtänytkään, että niissäkin on ympättynä jotain terveydelle vaarallisia aineita ja että niidenkin ostossa pitäisi miettiä muutakin kuin käytettävyyttä ja ulkonäköä. Ahdistuksen ahdistus!
Kemikaalit on muutenkin sellainen asia, jotka ahdistavat minua jo pelkällä olemassaolollaan. Siksi hetken tuota yllämainittua blogia selailtuani päätin olla tutustumatta siihen enää tarkemmin. Blogi vaikuttaa oikeasti todella asiantuntevalta, on sitä paitsi ylen toimittajan kirjoittama, mutten vain jotenkin pysty vastaanottamaan niin paljon tietoa siitä, kuinka vaarallisia kaikki käyttämäni tuotteet ovat. Olen rajallinen ihminen. Vaarallisten aineiden määrä jä yleisyys ahdistavat pientä päätäni joka tahtoisi vain kaikkea hyvää itselleen ja läheisilleen, mutta joka ei kerta kaikkiaan enää tunnu selviytyvän tässä vaihtoehtojen ja tiedon tulvassa. Haluaisin olla naivi ja uskoa siihen, että kaikki minulle myytävät tuotteet on tutkittu ja todettu jossain fiksussa paikassa terveellisiksi ja eettisiksikin. Tai sitten haluaisin rehelliset merkinnät tuotteisiin siitä, että juu tässä tuotteessa on nyt sitten tätä ja tätä vaaralliseksi todettua ainetta. Joo tiedän, tämä on utopiaa, ei tätä päivää, mutta kun mä tahtoisin…!
Hei, löysin blogisi ja todella tutun kuuloisia kirjoituksia ja ajatuksia! Itsekin vietän hidastettua elämää kotiäitinä ja nautin siitä. Kemikaaliasiat mietityttävät täälläkin, kirjoittelen niistä aina silloin tällöin blogissani. Kuten totesit niin tieto lisää tuskaa - välillä tuntuu että olisi helpompi elää kuin suurin osa ihmisistä tuntuu suhtautuvan: ettei kiinnosta tai että kyseessä on turha vouhotus. Mutta silti on hienoa, että on ihmisiä, jotka jaksavat ottaa selvää ja etsiä tietoa! Sitä kautta tietoisuus asioista leviää pikku hiljaa.
VastaaPoistaVoimia arkeesi ja kiitos hyvästä blogista!