Palvelua kiitos!

Täällä en olekaan tainnut vielä tuoda esille sitä, kuinka tiukasti pidän välillä kiinni tietyistä periaatteista ja ajan jääräpäisesti valitsemaani linjaa. Yksi esimerkki tästä ihanasta luonteenpiirteestäni on suhteeni kahviloihin ja muihin puoliksi itsepalveluperiaatteella toimiviin paikkoihin. Inhoan Suomessa sitä, ettei oikein mistään saa kunnon palvelua. Unelmieni kahvila olisi sellainen, mihin voisin vain istahtaa pöytään, tilata tarjoilijalta ja toimia muutenkin kuin ravintolassa. On surkeaa asiakaspalvelua, että minun odotetaan jonottavan tiskillä, kantavan ruokani itse pöytään (toisella kädellä vielä vaunuja ahtaissa väleissä työntäen) ja vielä sitten pitäisi viedä likaiset astiat poiskin keräilykärryyn ja pahimmassa tapauksessa lajitella jätteet ja astiat omiin pinoihinsa. Kohta varmaan kahviloissa laitetaan asiakkaat vielä tiskaamaankin astiansa itse ja pyyhkimään pöydän siihen päätteeksi.

Olen tehnyt päätöksen itseni kanssa, etten vie likaisia astioitani tällaisissa paikoissa koskaan keräyskärryyn ellei paikka ole aivan ampumalla täynnä. Se on minun hiljainen mielenosoitukseni tälle muka-palvelulle, jossa säästetään henkilökunnasta ja työllistetään maksavia asiakkaalle. En tiedä auttaako tämä mielenosoittaminen mitään, ymmärtääkö sitä edes kukaan oikein, mutta haluan tehdä jotain tälle asialle enkä aina alistua kuten Suomessa niin usein tehdään. Kaverini naureskelevat tälle jääräpäisyydelleni ja yhden naisen vastarinnalleni, mutta miten tulisi sitten toimia jos muutosta haluaa?

Aitoa ruokaa metsästämässä

Tämän päivän kauppareissu sai jälleen monenlaisia ajatuksia pyörimään päässäni. Kassalla mietin, kuinka mielenkiintoista olisi tehdä vertailu, jossa ostaisi täysin samat tuotteet, mutta ei-luomua. Itse ostan siis kaiken mahdollisen mitä saatavilla on luomuna, tänäänkin koriin löysi tiensä mm. jauhelihaa, maitoa, jugurttia, palsternakkaa, selleriä ja kananmunaa luomu-merkki kyljessään.

Kuten täälläkin on tullut kirjoitettua, luotan siihen, että luomu on parempaa, puhtaampaa ruokaa kuin tavallinen ruoka, mutta välistä kirpaisee sen kalleus. Itselle voisin ostaakin halvempaa perusruokaa, mutta nyt kun poika syö samaa ruokaa kanssamme, tahdon tarjota vain parasta. Jos kaupasta löytyisi lähiruokaa, voisin tosin mielelläni korvata luomutuotteet myös sillä. En ymmärrä miten näin maatalousvaltaisessa ja pienessä maassa kuin Suomessa lähiruokaa on niin kovin vaikea saada edelleen.

Samalla kauppareissulla ostin myös paljon julkisuudessa kohkatun Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa kirjan. Olen ehtinyt vasta selailemaan kirjaa ja lukemaan pari ensimmäistä tuote-esittelyä, mutta jo tässä vaiheessa liityn kirjaa suitsuttavien joukkoon. Tällaiselle, juuri sadan vuoden unestaan heränneeelle kuluttajalle kirja on uskomaton tietopaketti helposti nieltävässä muodossa. Toki myönnän, että niille, jotka jo ymmärtävät enemmän elintarvikkeiden sisältöjen päälle ja ovat tottuneet lukemaan tuoteselosteita, kirja tarjoaa varmasti varsin vähän mitään uutta. Mutta itse olen niin myöhäisherännyt tässä asiassa ja tuoteselosteiden lukeminen tuntuu vielä haastavalta, että kirja tulee todella tarpeeseen.

Niin ja lisäksi kirjassa kerrotaan erittäin kätevästi, millaisia hedelmiä ja vihanneksi kannattaa valita kaupasta. Olen tätä itse monet kerrat tuskaillut varsinkin silloin, kun ostaa jotain eksoottista tai itselle harvinaisempaa hedelmää kun ei yhtään tiedä, mistä kypsän hedelmän tunnistaa milloinkin.

Nyt, kun elän tätä hidasta elämää kaukana työkiireistä ja aikataulutetusta elämästä, on minulla ollut aikaa miettiä myös sitä, mitä suuhuni pistän ja hyvä niin. Elintarviketeollisuus pelaa nyt niin kovin panoksin ja kusettaa suoraan sanottuna kuluttajia niin paljon, että sinisilmäisyyden aika on ohi. Suomesa ei saa puhdasta ja aitoa ruokaa ellei sitä erikseen osaa etsiä. Ikävä kyllä. Perussääntöni on nyt ollut, että mitä vähemmän ostan eineksiä ja mitä enemmän teen alusta asti itse, sitä parempi. Lisäksi pyrin etsimään tuotteen, jossa e-koodeja on mahdollisimman vähän.Katsotaan, miten tämä projekti tästä etenee...