keskiviikko 31. elokuuta 2011

Uupumusta ja lupauksia syksyyn

Junnu luopui tuteista melkein kuukausi sitten. Itse laittoi ne muovipussiin ja vei roskikseen. Vain parina ekana iltana kysyi tuttia mutta ei siitä mitään varsinaista kiukkua edes tullut joten sikäli varmaan oikeaan aikaan tutit pois otettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei Junnu osaa nukahtaa ilman sitä oikein vieläkään. Nukahtaminen ja nukkuminen onnistuu vain meidän sängyssä ja aamuisin poika herää aivan liian aikaisin vain siksi, kun ei jotenkin osaa rauhoittua vähän havahduttuaan. Aamut ovat yhtä helvettiä ja äidiltä alkaa olla patterit todella lopussa. Poika on niin kiukkuinen ja väsynyt koko aamupäivän ja ainakin ensimmäinen hereilläolo tunti on pelkkää itkua ja kränäämistä. Mikään ei tunnu auttavan, en vain saa sitä enää nukahtamaan enkä toisaalta heräämäänkään kunnolla.

Tähän asti Junnu on ollut niin hyväntuulinen herätessään klo 9 aikoihin ja nyt kaikki on päälaellaan. Minäkään en ole mikään aamuihminen vaan tarvitsen vähän omaa aikaa / hitaan rauhallisen aamun jotta pääsen kunnolla käyntiin. En tiedä kauanko tämä kestää tai kuinka kauan tätä vielä kestän itse. Olin varautunut siihen, että yöt saatavat olla rikkonaisia ja poika kiukkuinen tutin puuttuessa, mutta sitä en uskonut että poika nukkuu vähemmän ja on aina väsynyt. Päinvastoin luin jostakin, että yöunien pitäisi parantua kun tutti jää pois.

* * * * * *

Inhoan syksyn alussa tai vuoden vaihteessa tehtäviä elämäntapamuutoksia ja -lupauksia, mutta nyt olen sortunut sellaisiin itsekin. Kirjataan ne nyt tähän oikein julkisesti niin en pääse niistä niin helpolla lipeämään :)

Koko kesän olen katsonut telkkarista käytännössä vain uutiset ja ajankohtaisen kakkosen. Aluksi tuntui todella tyhjältä kun arjesta puuttui niin suuri tekijä, mutta sitten siihen tottui. Nyt, kun kaikki perussarjat starttailevat huomaankin, etten enää niitä tarvitse. Maanantaina katsoin Salkkareita ja totesin, että olen jotenkin kasvanut (VIIMEIN) siitä ohi enkä todellakaan ole kiinnostunut, mitä henkilöille jatkossa tapahtuu. Olen siis seurannut sarjaa alusta asti hyvin tiiviisti, nyt lopetan. Juoni on mennyt niin kummalliseksi, sairaaksikin paikkapaikoin etten enää kaipaa moista elämääni.

Saas nähdä kuinka muiden ohjelmien seuraamisen kanssa käy. Todennäköisesti alan suurinta osaa vanhoista seuraamaan edelleen, mutta hyvä olisi, jos jonkun muunkin saisin jätettyä taakseni. Kun nyt olen nähnyt kuinka hyvin elämästä selviää ilman tv-ohjelmien virtaa niin ehkäpä pääsen eroon jostakin muusta roskasta. Tai ehkä elämästäni ei vaan enää puutu sitä jotain mitä höttöohjelmien katselu on täyttänyt.

Toinen lupaukseni liittyy surkeaan itsehillintääni. Olen itselleni vannottanut, että minun täytyy oppia hillitsemään itseni paremmin Junnun kanssa. Minä olen se aikuinen osapuoli ja vaikka minua kiukuttaa, minun ei sitä tarvitse aina näyttää. Jostain syystä mun on kauhean vaikea peittää tunteitani noin niin kuin ylipäätäänkin ja haluaisin aina saattaa kaiken kansan tietoon, kun olen vihainen, onnellinen, kärsimätön, pettynyt jne. Lapsen kanssa tästä pitäisi päästä eroon. Tämä ei tarkoita sitä että sallisin lapselta kaiken ja vain kehuisin, vain sitä että voisin sivistyneesti kieltää ja torua kun siihen on aihetta, enkä tiuskisi ja jyrähtelisi ihan pienistä välillä. Kiristän itseäni karkeilla tässä asiassa, jos menetän hermoni ei ole lupa ostaa seuraavan kerran karkkia jne. Katsotaan toimiiko ja onko itseuroskinnasta mitään hyötyä :)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Liinoja ja vaatteita

Olen höyrähtänyt pahasti keskustelupalstojen maailmaan ja joudun oikein ajatuksella rajoittamaan omaa nettiaikaani niin, ettei ylilyöntejä pääsisi enää tapahtumaan. Voisin viettää vaikka koko päivän ysv nimisellä ekohenkisellä ja lapsimyönteisellä keskustelupalstalla lukien muiden juttuja ja kommentoiden /kysellen. Taisin jäädä kunnolla koukkuun tuohon sivustoon kun etsin uutta pitkää kantoliinaa sieltä myyntipalstoilta monta viikkoa. Hurahdin liinajuttuihin ja sitä kautta sitten muuhun keskusteluun.

Kantoliinat on kyllä ihan mahtava juttu. Taas on pakko hehkuttaa. Niitä on niin paljon erilaisia kankaita, värejä ja kuvioita että joka tilanteeseen ja makuun varmasti löytyy omansa. Liinoja on monenkokoisia ja niitä voi sitoa erilaisilla solmuilla niin eteen kuin taakse selkäänkin. Itse olen nyt opetellut sitomaan selkään ns. muumiosidontaan Junnua Lana merkkisellä viininpunaisella 4,5metriä pitkällä liinalla. Nyt sidonta onnistuukin jo aika hyvin ja tälla tavoin Junnua jaksaa kantaa yli tunninkin. Toisena liinana tällä hetkellä meillä on jonkun itse tekemä neliöliina (wrap conversion) jolla sidonta onnistuu hyvin nopeasti. Sillä en ihan noin pitkään jaksa Junnua enää kantaa, mutta se onkin omiaan lyhyemmillä matkoilla kun mahtuu pieneen tilaan eikä ole ihan noin pitkä kuin tuo Lana. Ensi viikolla meille kotiutuukin sitten uusi käytettynä ostettu liina. Se on Didymoksen mauvein geckot eli sellainen puuvillainen lila liina jossa on liskojen kuvia. Se on vähän Lanaa pitempi ja ymmärtääkseni myös ohkaisempi tai ainakin pehmeämpi. Malttamattomana odottelen postia.

Liinailussa parasta on se kun saa pojan niin lähelle itseään. Se läheisyyden ja rakkauden tunne on niin sanoinkuvaamaton. Lisäksi siinä kantaessa on helppo jutella pojan kanssa kaikenlaisia, esitellä ympäristöä ja lauleskella. On superkätevää kun on molemmat kädet vapaana eikä tarvitse etsiä aina hissiä tms. rattaille sopivaa reittiä. Lisäksi on ihana aina huomata, kuinka Junnu rauhoittuu kun pääsee liinaan ja oikein nauttii läheisyydestämme esim. minua silittelemällä tai painautumalla minua vasten. Puistosta lähdettäessä usein ollaan vahvasti eri mielisiä lähdön ajankohdasta, mutta kun nostan rääkyvän pojan selkään liinakyytiin, hän rauhoittuu hyvin nopeasti.

****

Keskustelupalstoilta sain herätyksen vaateostoksiin. Ymmärsin, että syksyn ja jopa jo talvenkin, vaatteet pojalle pitäisi ostaa nyt. Olen erittäin helposti höynäytettävissä moniin joukkohysterioihin ja ehkä tämä nyt on taas sitä, mutta vaatteet tuleviin kausiin olisi nyt hankittava selvästikin. Viime talvena huomasin aivan liian myöhään, ettei kaupoissa enää myydä talvivaatteita ja kesällä kävi sama juttu, kun etsin hellevaatteita pojalle kesäkuussa, joka paikasta sanottiin jo, että ovat lopussa eikä uusia enää tule. En ymmärrä kauppojen käytäntöä lainkaan ja tämä asia stressaa mua välillä. Haluan ostaa talvivaatteita talvella ja syysvaatteita syksyllä. En halua miettiä kesällä minkä kokoinen Junnun jalka mahdollisesti on ensi talvena tai mahtuuko välikausihaalari hänelle koko syksyn. Jos talvirukkaset menevät rikki tai kenkä jää pieneksi, haluan ostaa vaatteen silloin kun sitä tarvitaan. Toki joitain vaatteita löytyy kaudenkin aikana, mutta silloin on aina tyydyttävä rippeisiin ja hajakokoihin eikä ainakaan mitään halvalla saa. En ymmärrä tällaista kaupankäyntiä enkä tiedä mistä tämän on saanut alkunsa. En tiedä ketä tämä palvelee ja miksi.