Junnu luopui tuteista melkein kuukausi sitten. Itse laittoi ne muovipussiin ja vei roskikseen. Vain parina ekana iltana kysyi tuttia mutta ei siitä mitään varsinaista kiukkua edes tullut joten sikäli varmaan oikeaan aikaan tutit pois otettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei Junnu osaa nukahtaa ilman sitä oikein vieläkään. Nukahtaminen ja nukkuminen onnistuu vain meidän sängyssä ja aamuisin poika herää aivan liian aikaisin vain siksi, kun ei jotenkin osaa rauhoittua vähän havahduttuaan. Aamut ovat yhtä helvettiä ja äidiltä alkaa olla patterit todella lopussa. Poika on niin kiukkuinen ja väsynyt koko aamupäivän ja ainakin ensimmäinen hereilläolo tunti on pelkkää itkua ja kränäämistä. Mikään ei tunnu auttavan, en vain saa sitä enää nukahtamaan enkä toisaalta heräämäänkään kunnolla.
Tähän asti Junnu on ollut niin hyväntuulinen herätessään klo 9 aikoihin ja nyt kaikki on päälaellaan. Minäkään en ole mikään aamuihminen vaan tarvitsen vähän omaa aikaa / hitaan rauhallisen aamun jotta pääsen kunnolla käyntiin. En tiedä kauanko tämä kestää tai kuinka kauan tätä vielä kestän itse. Olin varautunut siihen, että yöt saatavat olla rikkonaisia ja poika kiukkuinen tutin puuttuessa, mutta sitä en uskonut että poika nukkuu vähemmän ja on aina väsynyt. Päinvastoin luin jostakin, että yöunien pitäisi parantua kun tutti jää pois.
* * * * * *
Inhoan syksyn alussa tai vuoden vaihteessa tehtäviä elämäntapamuutoksia ja -lupauksia, mutta nyt olen sortunut sellaisiin itsekin. Kirjataan ne nyt tähän oikein julkisesti niin en pääse niistä niin helpolla lipeämään :)
Koko kesän olen katsonut telkkarista käytännössä vain uutiset ja ajankohtaisen kakkosen. Aluksi tuntui todella tyhjältä kun arjesta puuttui niin suuri tekijä, mutta sitten siihen tottui. Nyt, kun kaikki perussarjat starttailevat huomaankin, etten enää niitä tarvitse. Maanantaina katsoin Salkkareita ja totesin, että olen jotenkin kasvanut (VIIMEIN) siitä ohi enkä todellakaan ole kiinnostunut, mitä henkilöille jatkossa tapahtuu. Olen siis seurannut sarjaa alusta asti hyvin tiiviisti, nyt lopetan. Juoni on mennyt niin kummalliseksi, sairaaksikin paikkapaikoin etten enää kaipaa moista elämääni.
Saas nähdä kuinka muiden ohjelmien seuraamisen kanssa käy. Todennäköisesti alan suurinta osaa vanhoista seuraamaan edelleen, mutta hyvä olisi, jos jonkun muunkin saisin jätettyä taakseni. Kun nyt olen nähnyt kuinka hyvin elämästä selviää ilman tv-ohjelmien virtaa niin ehkäpä pääsen eroon jostakin muusta roskasta. Tai ehkä elämästäni ei vaan enää puutu sitä jotain mitä höttöohjelmien katselu on täyttänyt.
Toinen lupaukseni liittyy surkeaan itsehillintääni. Olen itselleni vannottanut, että minun täytyy oppia hillitsemään itseni paremmin Junnun kanssa. Minä olen se aikuinen osapuoli ja vaikka minua kiukuttaa, minun ei sitä tarvitse aina näyttää. Jostain syystä mun on kauhean vaikea peittää tunteitani noin niin kuin ylipäätäänkin ja haluaisin aina saattaa kaiken kansan tietoon, kun olen vihainen, onnellinen, kärsimätön, pettynyt jne. Lapsen kanssa tästä pitäisi päästä eroon. Tämä ei tarkoita sitä että sallisin lapselta kaiken ja vain kehuisin, vain sitä että voisin sivistyneesti kieltää ja torua kun siihen on aihetta, enkä tiuskisi ja jyrähtelisi ihan pienistä välillä. Kiristän itseäni karkeilla tässä asiassa, jos menetän hermoni ei ole lupa ostaa seuraavan kerran karkkia jne. Katsotaan toimiiko ja onko itseuroskinnasta mitään hyötyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti