Olen höyrähtänyt pahasti keskustelupalstojen maailmaan ja joudun oikein ajatuksella rajoittamaan omaa nettiaikaani niin, ettei ylilyöntejä pääsisi enää tapahtumaan. Voisin viettää vaikka koko päivän ysv nimisellä ekohenkisellä ja lapsimyönteisellä keskustelupalstalla lukien muiden juttuja ja kommentoiden /kysellen. Taisin jäädä kunnolla koukkuun tuohon sivustoon kun etsin uutta pitkää kantoliinaa sieltä myyntipalstoilta monta viikkoa. Hurahdin liinajuttuihin ja sitä kautta sitten muuhun keskusteluun.
Kantoliinat on kyllä ihan mahtava juttu. Taas on pakko hehkuttaa. Niitä on niin paljon erilaisia kankaita, värejä ja kuvioita että joka tilanteeseen ja makuun varmasti löytyy omansa. Liinoja on monenkokoisia ja niitä voi sitoa erilaisilla solmuilla niin eteen kuin taakse selkäänkin. Itse olen nyt opetellut sitomaan selkään ns. muumiosidontaan Junnua Lana merkkisellä viininpunaisella 4,5metriä pitkällä liinalla. Nyt sidonta onnistuukin jo aika hyvin ja tälla tavoin Junnua jaksaa kantaa yli tunninkin. Toisena liinana tällä hetkellä meillä on jonkun itse tekemä neliöliina (wrap conversion) jolla sidonta onnistuu hyvin nopeasti. Sillä en ihan noin pitkään jaksa Junnua enää kantaa, mutta se onkin omiaan lyhyemmillä matkoilla kun mahtuu pieneen tilaan eikä ole ihan noin pitkä kuin tuo Lana. Ensi viikolla meille kotiutuukin sitten uusi käytettynä ostettu liina. Se on Didymoksen mauvein geckot eli sellainen puuvillainen lila liina jossa on liskojen kuvia. Se on vähän Lanaa pitempi ja ymmärtääkseni myös ohkaisempi tai ainakin pehmeämpi. Malttamattomana odottelen postia.
Liinailussa parasta on se kun saa pojan niin lähelle itseään. Se läheisyyden ja rakkauden tunne on niin sanoinkuvaamaton. Lisäksi siinä kantaessa on helppo jutella pojan kanssa kaikenlaisia, esitellä ympäristöä ja lauleskella. On superkätevää kun on molemmat kädet vapaana eikä tarvitse etsiä aina hissiä tms. rattaille sopivaa reittiä. Lisäksi on ihana aina huomata, kuinka Junnu rauhoittuu kun pääsee liinaan ja oikein nauttii läheisyydestämme esim. minua silittelemällä tai painautumalla minua vasten. Puistosta lähdettäessä usein ollaan vahvasti eri mielisiä lähdön ajankohdasta, mutta kun nostan rääkyvän pojan selkään liinakyytiin, hän rauhoittuu hyvin nopeasti.
****
Keskustelupalstoilta sain herätyksen vaateostoksiin. Ymmärsin, että syksyn ja jopa jo talvenkin, vaatteet pojalle pitäisi ostaa nyt. Olen erittäin helposti höynäytettävissä moniin joukkohysterioihin ja ehkä tämä nyt on taas sitä, mutta vaatteet tuleviin kausiin olisi nyt hankittava selvästikin. Viime talvena huomasin aivan liian myöhään, ettei kaupoissa enää myydä talvivaatteita ja kesällä kävi sama juttu, kun etsin hellevaatteita pojalle kesäkuussa, joka paikasta sanottiin jo, että ovat lopussa eikä uusia enää tule. En ymmärrä kauppojen käytäntöä lainkaan ja tämä asia stressaa mua välillä. Haluan ostaa talvivaatteita talvella ja syysvaatteita syksyllä. En halua miettiä kesällä minkä kokoinen Junnun jalka mahdollisesti on ensi talvena tai mahtuuko välikausihaalari hänelle koko syksyn. Jos talvirukkaset menevät rikki tai kenkä jää pieneksi, haluan ostaa vaatteen silloin kun sitä tarvitaan. Toki joitain vaatteita löytyy kaudenkin aikana, mutta silloin on aina tyydyttävä rippeisiin ja hajakokoihin eikä ainakaan mitään halvalla saa. En ymmärrä tällaista kaupankäyntiä enkä tiedä mistä tämän on saanut alkunsa. En tiedä ketä tämä palvelee ja miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti