Viikonloppuna pidetyt eduskuntavaalit ovat herättäneet minussa paljon hyvinkin ristiriitaisia ajatuksia. Demokratiaa pidetään parhaimpana hallintomuotona pitkälti varmaan siksi, ettei parempaakaan ole keksitty ja koska uskotaan yhä hieman naivisti siihen, että kaikki kansalaiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan asioihin. Totuus minusta on kuitenkin se, ettei monikaan jaksa vaivautua ottamaan asioista kunnolla selvää vaan äänestävät kuka mistäkin syystä vailla kunnollisia tietoja. Asiat ovat monimutkaisia ja puolueiden julkikuvat niin mainostoimistojen slippaamia, että äänestäjän olisi minusta velvollinen miettimään äänensä käyttämistä paljon tarkempaan. Nyt äänestetään liiaksi vain telkkarista tuttuja tai mainostoimistojen tapakasvattamia kiiltokuvia.
Kansan poliittisesta tyhmyydestä / laiskuudesta kertoo mielestäni hyvin HS:n maaliskuussa julkaisema tutkimustulos, jonka mukaan vain vähemmistö suomalaisista osaa luetella hallituspuolueet. Entisenä yhteiskuntaopin opettajana tämä uutinen sai minut tyrmistymään ja surulliseksikin. Haaveilen siitä, että me kansalaiset osaisimme valita eduskuntaan fiksuimmat ja omia arvojamme parhaiten vastaavat osaavat edustajat ja epäilen, ettei tällä hetkellä monikaan äänestäjä pysty tähän. Poliittisesti älykäs ihminen tuntee poliittisen järjestelmämme, sen säännöt ja toimintatavat, osaa tunnistaa poliittiset ideologiat toisistaan ja on perillä ajankohtaisista aiheista. Poliittisesti valveutunut ihminen muistaa edeltäneen vaalikauden tapahtumista edes jotakin ja osaa suhteuttaa vaalien alla käydyn keskustelun siihen.
Kovia vaatimuksia ajattelee moni ja niinhän nämä ovat. Mutta jotta äänestämisellä olisi minusta oikeasti ideaa ja haluaisimme kehittää Suomea kohti mahdollisimman hyvää, olisi tärkeää, että äänestäjät olisivat poliittisesti valveutuneita. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei jaksa kiinnostaa äänestäminen eikä politiikan seuraaminen, mutten tiedä, miksi heidän silloin pitäisi äänestää. Nyt he äänestävät kuin jossain idols kisassa mutupohjalta. Äänioikus on velvollisuus ja oikeus samassa paketissa mutta sen mukanaan tuomaa velvollisuutta ei olla valmiita tänä päivänä noudattamaan riittävästi.
Toki ymmärrän ajatuksen siitä, että kansa valitsee omannäköisiään edustajia ja tyhmä kansa ansaitseekin täten tällaisen eduskunnan, mutta jos tavoitteena olisikin parhaan mahdollisen yhteiskunnan kehittäminen ja parhaiden mahdollisten lakien aikaansaaminen, ei nykyinen demokratia-muoto ole kovin hedelmällinen. Nytkään kaikki suomalaiset eivät äänestä, enkä tiedä mikä olisi ollut vaalitulos jos loput lähes 30% kansastakin olisivat äänestäneet. En todelisuudessa taida edes haluta tietää sitä.
Nyt myönnän olevan elitistinen ja tarjoilevani teille radikaalia ja jopa rasistiseksikin tulkittavissa olevia ajatuksia. Mutta kerrankin haluan tässä blogissani hieman vavisuttaa normaaliuden rajoja ja karrikoida asioita. Kun näin kritisoi vallitsevaa toimintatapaa ja haukkuu suurimman osan suomalaisista tyhmiksi, olisi vähintäänkin kohtuullista, että pystyisi edes esittämään jonkin vaihtoehtoisen hallintotavan, jolla pystyttaisiin paremmin ajamaan suomalaista etua. Monet yhteiskuntafilosofit ovat tarjoilleet hyviä vaihtoehtoja, mutten nyt juuri pysty tavoittamaan yhtään sellaisenaan mielestäni toimivaa enkä itse ole todellakaan kykenevä keksimään sopivaa mallia. Aristoteleen kaavailema ja Platonin ajatukset siitä, että yhteiskunnan viisaimmat ja hyveellisemmät tekevät päätökset, kuulostaa toki hyvältä, mutta käytännössä näiden yksilöiden löytäminen ja valikoiminen olisi mahdotonta toteuttaa oikeudenmukaisesti ja ristiriitoja aiheuttamatta.
Lopuksi on kyllä pakko todeta, etteivät tyhmät äänestäjät yksinään ole Suomen poliittisen elämän suurin tai ainoa ongelma. Nyt käsittelin asiaa vain teoreettisella tasolla yhdestä näkökulmasta. Todellisuudessa Suomessa puolueet ja niiden myötä kansanedustajat, eivät toteuta toimissaan yhteistä, Suomen etua.
