Blogitekstejä on ilmestynyt vähän ja syynä lienee se, että nostin riman aiheiden suhteen aivan liian korkealle. Aloitetaan nyt puhtaalta pöydältä ja kirjoitetaan siitä, joka päiväni ja sydämeni eniten täyttää, pojastani Junnusta.
Junnun kanssa elämä tuntuu muuttuvan yhä vain mielenkiintoisemmaksi ja päivät vaihteleviksi. Poika on oppinut puhumaan, sanoja on varastossa jo vaikka kuinka paljon ja joka päivä tuntuu pulpahtavan jotain uutta puhuttavaa. On ihana seurata kuinka poika oikein janoaa päästä nimeämään eri asioita ja keskustelee välillä oikein sujuvasti. Toki r- ja s-kirjaimet ovat vielä aika hakusessa enkä tiedä saako ulkopuolinen hänen puheestaan niin hyvin selvää kuin me läheiset, mutta silti on mahtavaa, että poika osaa sanoa mitä haluaa ja saa edes aavistuksen siitä, mitä hänen päässään milloinkin liikkuu. Suosikki sanoja ovat ainakin nenä, tuoli (tooli), maito (maiko), vesi, silmät (piilmät), nälkä (pälkä), tutti, sänky (änki) ja tietenkin äiti, isi (issss) ja koiramme Nella (nenna).
Puheenkehityksen myötä pojasta on paljastunut jo uusia luonteenpiirteitäkin. Tuntuu, että hän jännittää jollain asteella seuraavan päivän tapahtumia ja kelailee niitä mielessään kun ollaan menossa nukkumaan eikä siksi saa aina unta. Lisäksi hänellä on mahtava huumorintaju. Hänestä on esimerkiksi hauskaa sanoa äitiä ja isäävälillä meidän oikeilla nimillämme ja huomautella isälleen rikkinäisistä asioista jotka pitäisi korjata.
Kuun vaihteessa Junnulla oli selvästi havaittavissa eroahdistusta, mutta nyt sekin on helpottanut. Edelleen hän on varsin kiinni minussa ja kaipaa selvästi paljon läheisyyttä minulta, mutta se on minusta vain pelkästään ihanaa. Junnu on niin kova pussailemaan ja halailemaan minua, etten aina oikein tiedä mistä hyvästä olen noin ihanan pojan itselleni saanut. Yhtenä syynä läheiseen suhteeseemme pidän kyllä kantoliinaa jossa Junnua on kannettu pienestä pitäen ja edelleen hän matkustaa liinakyydissä pari kertaa viikossa ainakin.
Toinen merkittävä syy lienee perhepedissä. Junnulla on oma sänky, mutta lähes joka yö hän nukkuu joko alusta asti tai tulee viereemme jossain vaihessa yötä. Olen paljon kuullut sanottavan, ettei tällainen nukuttaminen ole hyvästä, vaan aiheuttaa vain yöunien katkonaisuutta ja ongelmia tulevaisuudessa. Aluksi stressasinkin tästä asiasta ja kannoin huonoa omatuntoa siitä, että minusta oli mukavaa nukkua Junnun kanssa yhdessä. Nyt onneksi olen tuostakin syyllisyydestä päässyt eroon koska olen huomannut, että poika kyllä pystyy nukkumaan täysin ehyitä öitä ja pärjää yökylässäkin ilman meitä vallan mainiosti. Tässäkin uniasiassa on vain oltava riittävän rohkea ja tehtävä kuten sydän sanoo. Itse en voisi kuvitellakaan nukkuvani eri huoneessa kuin Junnu ja olen todella onnellinen niistä hetkistä kun poika tuhisee vieressäni.
Tällä hetkellä Junnua kiinnostavat eniten vesileikit eli veden kaataminen toisesta atiasta toiseen ja keittiön kokkauspuuhat. On mahtavaa, että kesä on tuloillaan ja voimme virittää kohta altaan pihalle jossa Junnu saa läträtä sydämensä kyllyydestä. Nyt äitiä välillä aina itkettää parkettimme puolesta kun vettä tuntuu lorisevan aina lattialle. Keittiöleikit ovat niin suosittuja, että olemme jo pitkään harkinneet Junnulle oman leikkikeittiön ostamista. Haluaisin välttää lelujen ostoa muulloin kuin synttäreiden tai joulun aikana, enkä oikein muutenkaan ihastu näihin muovisiin leluihin, mutta sellaisen osto nyt lähitulevaisuudessa näyttää väistämättömältä. Tiedän, että Junnu tykkäisi nimenomaan sellaisesta jossa on ääniä ja valoa ja jotta talomme ei palaisi poroksi lienee paras hankkia pojalle oma hella.
Junnun mieltymys tekniikkaan, erilaisiin johtoihin ja vipstaakeihin tuntuu vain pahenevan. Hänen leikkejään seurannut totesi viime viikolla, ettei ole tavannut toista lasta joka jonkin elektronisen lelun käteen saatuaan tutkii ensin siitä löytyvät ruuvin paikat, patteriluukun ja säätömahdollisuudet ja alkaa vasta sitten leikkiä sillä. Jos Junnu saa jonkun johdonmptäkän käsiinsä, hän kulkee ympäri asuntoa ja etsii sopivia reikiä eri laitteista, joihin sen voisi työntää. Ja suuttumus on suurta, jos kyseinen johto ei sovikaan mihinkään reikään. Voiko siis olla, että poika on saanut isältään jonkun insinöörigeenin? Jää äidin humanistiset arvot kakkoseksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti